Mitä on ruokaturva(a)?

Ruokaturvaa on yhden naisen projekti ja missio. Se on minun tapani olla mukana tukemassa suomalaisen ruokakulttuurin säilymistä ja voimaantumista. Koen tämän kutsumuksena: haluan nostaa esiin sen, mikä meillä on arvokasta, ja muistuttaa, että suomalainen ruoka ei ole itsestäänselvyys.

Ruokaturva on aiheena ajankohtaisempi kuin pitkään aikaan. Kun maailmanjärjestys horjuu, on erityisen tärkeää pitää kiinni siitä, mikä on omissa käsissämme. Meillä suomalaisilla on joskus vaikeus olla ylpeitä omasta osaamisestamme – mutta ehkä juuri nyt olisi aika opetella sitä.

Mitä ruokaturva tarkoittaa?

“Ruokaturva” kuulostaa helposti viranomaistermiltä, mutta todellisuudessa se koskee meitä kaikkia. Se on yksinkertaisesti kysymys siitä, onko meillä ruokaa huomenna – ja millä valinnoilla se varmistetaan.

Ruokaturva tarkoittaa, että kaikilla on saatavilla riittävästi turvallista ja ravitsevaa ruokaa kaikissa tilanteissa, myös kriiseissä. Suomi on kansainvälisissä vertailuissa maailman kärkeä, mikä kertoo vahvasta ruokajärjestelmästämme. Toivottavasti näin on myös jatkossa!

”Ruokaturva tarkoittaa, että kaikilla on saatavilla riittävästi turvallista ja ravitsevaa ruokaa kaikissa tilanteissa, myös kriiseissä.”

Ruokaturva sekoitetaan usein huoltovarmuuteen. Huoltovarmuus kertoo siitä, miten yhteiskunta varmistaa välttämättömät toiminnot kriiseissä – ja suomalainen maatalous on tässä poikkeuksellisen hyvin koulutettua ja valmistautunutta. Harva tietää, että osa kotimaan viljelijöistä on saanut erityiskoulutuksen, jonka tarkoitus on turvata ruokahuolto myös poikkeusoloissa. Näin ei monessa maassa ole.

Miksi tämä aihe on minulle tärkeä?

Olen maaseudun kasvatti. Synnyin 1990-luvulla pieneen kylään Pertunmaalle, joka on nykyisin osa Mäntyharjua. Pienten paikkakuntien palvelut ovat vuosien varrella karsiutuneet, ja samaan aikaan maailma ympärillä on muuttunut: taloudellinen epävarmuus, Euroopan sota ja pandemia ovat tehneet näkyväksi sen, miten haavoittuva järjestelmämme voi olla.

Siksi tuntuu tärkeältä puhua siitä, mitä lautasellemme valitsemme. Ei siksi, että pitäisi olla täydellinen kuluttaja, vaan siksi, että pienilläkin valinnoilla on merkitystä kotimaisen ruoantuotannon jatkuvuudelle.

Aikamme ilmiöitä – ja miksi ne herättävät ajatuksia

Meidän ruokajärjestelmämme ei tällä hetkellä ole kovin kestävä. Päivittäistavarakaupoissa voi olla yli 50 000 tuotetta, ja yhdenkin tuotteen puuttuminen on poikkeustila. Muistat ehkä vielä jauhelihahyllyjen tyhjentymisen ja siitä syntyneen kohun?

Olemme tottuneet siihen, että kaikkea on saatavilla aina. Koko ajan. Ruokaa saa kotiovelle, kaupat ovat auki vuorokauden ympäri ja valikoimissa on ympäri vuoden tuotteita, jotka eivät luonnostaan kuulu meidän talviseen ruokapöytäämme.

”Rajoitteet eivät ole vain esteitä – ne voivat olla myös rytmiä, rakennetta ja yhteisöllisyyttä.”

Samalla yhteiskunnassa puhutaan siitä, että yksilökeskeisyys on mennyt äärimmilleen ja ihmiset voivat huonommin kuin ennen. Ehkä osa hyvinvoinnista löytyy siitä, että hyväksymme pienet rajoitteet: että kaikkea ei tarvitse saada heti, että sesongit saavat näkyä, että joskus mennään kauppaan ennen sulkemisaikaa ja joskus ollaan ilman tuoreita marjoja keskitalvella.

Rajoitteet eivät ole vain esteitä – ne voivat olla myös rytmiä, rakennetta ja yhteisöllisyyttä.

Lopuksi

Tämän tekstin ei ollut tarkoitus olla ränttäys, vaan pohdintaa siitä, missä ajassa elämme ja miten voisimme yhdessä vahvistaa kotimaista ruokakulttuuria. Ruokaturva ei ole vain poliitikkojen tai viranomaisten asia. Se on myös meidän jokaisen arjen valinnoissa – pienissä, inhimillisissä ja täysin epätäydellisissä.

Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa?